Lauantai 27.7.2013 klo 20:29 – Tommi

Eilisilta meni Jussin kanssa maailmaa parantaessa saunan lauteilla. On se kumma, miten tölkki Sandelsia saa suomalaisen miehen puheliaaksi. Laatutavaraa, siis!

Hyvän ystävän ja luottamuksen ystävien välillä tunnistaa mm. siitä, että toiset voivat lähteä aamulla työpaikalle sorvin ääreen ja silti jättää pitkätukan unten maille, ohjeistaa omatoimiseen aamiaiseen ja pyytää vain sulkemaan ja lukitsemaan ovet lähtiessään. Näillä eväillä, näillä ohjeilla, seuraavaan päivään ja uuteen nousuun.

Tänään on vuorossa levyn kaunis slovari, vedenjakajana albumin puolivälissä häärivä teos – Routamaa. Kyseessä on allekirjoittaneen suosikkikappale tulevalta albumilta ainakin näin laulullisesta näkökulmasta. Isoja tulkintoja, pitkiä komeita ääniä yhdistettynä herkkään, jopa haavoittuvaan hiljaisen kauniiseen puhtaaseen lauluun.Toivottavasti tämä tunne välittyy myös teille, ystävät, kun kuuntelette tulevaa levyä ja juurikin tätä kyseistä raitaa.

Laulujen osalta tähän kappaleeseen on kokolailla selvät sävelet sekä minulla että tuottajallamme Aksulla. Ei siis muuta kuin luurit päähän ja koppiin.

Jo varsin nopeasti käy selväksi, ettei tämä nyt oikein toimi. Ääneni tuntuu kovalta ja kolkolta, liekö siihen sitten vaikuttanut lauluäänitykselle aikainen ajankohta.

Kerron Aksulle huolistani ja sanon, että jotenkin pitäisi löytyä erilainen tunnelma ja fiilis. Hetkeä myöhemmin studiowelho ilmestyy laulukopin ovelle kymmenkunta tuikkukynttilää ja sytytin kourassaan. ”Näillä eväillä on fiilistä ennenkin haettu. Vähän täällä lämmin tulee, mutta vaatetta rohkeasti pois ja roihut tulille.”, kuuluu ohjeistus. Toimesta tuumaan, kynttilät tulille, vaatetta pois ja homma käyntiin. Vain punaviinilasi kourasta puuttuu, mutta perskuta… tämähän toimii.

Lasken laulun äänenvoimakkuutta, käytän enemmän ilmaa soundin luomiseen, Aksu pumppaa gainit kaakkoon ja lähdemme uuteen yritykseen. Nyt alkaa osumaan, nyt alkaa tunnelma välittymään. Säkeistöjen laulut etenevät mukavasti, vain pitkät maltilliset äänet aiheuttavat pientä päänvaivaa, sillä hiljaa, herkästi laulettaessa kaikki mahdolliset ihmisäänen köhät, röhät, mutkat ja kuopat kuuluvat läpi välittömästi. Pitkiä suoria ääniä joudutaan hakemaan hetken aikaa, mutta lopulta nekin saadaan haettua kohdalleen. Osumatarkkuuden vahvistaa myös Aksun ääni luureissani: ”Onhan tässä nyt ihan eri meininki kuin esituotantoversioissa.”

Kynttilät tuovat tunnelmaa, mutta samalla tosiaan nostavat lämpöä siihen malliin, että hiki virtaa, vaikka lauletaan varsin rauhallista, maltillista kappaletta. Atleettista (?) vartaloa (??) verhonneet vaatekappaleet on heitetty kitaranupin päälle jo aikaa sitten. Epäilen Aksulle, että laulukopin katto vuotaa, tai ilmasto on muutoin muuttumassa subtrooppiseksi, sillä sen verran hien kostuttama keho laulukopissa huutaa.

Narikka löytyy joka huoneesta… Huh, hellettä.

Säkeistöjen jälkeen työstämme kertosäkeet ja kertosäkeen stemmalaulut samalla kertaa. Se osoittautuukin haastavaksi operaatioksi, vaikka sinänsä homma on selvää kauraa. Äänenhallinta, herkkyys, vibratot ja tarkkuus yhdistettynä ovat haastava yhtälö. Lopulta tämäkin taisto kuitenkin kääntyy voiton puolelle, mutta vasta muutaman ärräpään, juomatauon ja perusmanaamisen jälkeen.

Tästä tulee kaunis kappale ja odotankin tätä innolla levyversiona miksauksen jäljiltä kuultavaksi. Kappale ei missään määrin ole vanhaa Raaka-Ainetta, mutta ei sen ole tarkoituskaan olla. Perinteisempääkin rock-jyystöä levyllä kuullaan, mutta jotain uutta täytyy saada mukaan. Tämä raita on yksi elävä todiste siitä, alla esimakua tulevasta.

Kuuntelin aamulla ennen studioon lähtöäni kappaleita, joilla olisi hyvä lähteä tekemään tämän kappaleen lauluja. Tarvitaan akustista kitaraa, oikeassa suhteessa kasvavaa kertosäettä, vähän jousia, vähän herkkyyttä, arpia ja haavoja. Aamupäivän soundtrack sisälsi mm. seuraavaa:

1. Stone Sour – Through Glass
2. Hoobastank – The Reason
3. Foo Fighters – Times Like These (Acoustic)
4. Evanescence – My Immortal
5. Chris Daughtry – Poker Face (Acoustic, Lady Gaga cover)