Tiistai 14.5.2013 klo 11:36 – Tommi
Edellisestä blogipäivityksestä onkin jo hetki aikaa. Viestikapula vaihtui Jussin bassoäänityksistä allekirjoittaneelle laulujen puitteissa jo yli viikko sitten, mutta ensimmäinen kappale, tuleva sinkkubiisimme, saatiin loppuun silti vasta eilen illalla. Kerrataanpa vähän tapahtumia…
Laulujen äänitykset aloitettiin perjantaina 3.5. liidilaulujen, eli varsinaisen päämelodian, muodossa. Saavuin aamulla kympin maissa Aksulle, jossa studiowelho iloisesti toivottikin kahvikupposen kera oman osuuteni starttiin. Valittelin aamusta hieman tukkoista oloani, mutta laitoimme sen Aksun kanssa yhteistuumin studiojännityksen ja saman viikonlopun keikkajännityksen piikkiin.
Tommin paras kaveri seuraavat viikot
Kahvittelun jälkeen pääsimmekin jo itse asiaan. Olen etuoikeutetussa asemassa saadessani ensimmäisenä bändin jäsenenä kuulla soittojen osalta täysin valmista tuotetta. Hyvin fiiliksin laulukoppiin, pari kierrosta kappaletta lämmittelyksi ilman punaisen äänitysvalon stressiä, jonka jälkeen luottavaisin fiiliksin laulumelodioiden kimppuun.
Sovimme työjärjestykseksi ensin säkeistöjen laulut, sitten bridgen (nostatuksen kertosäkeeseen), sitten kertosäkeet ja viimeiseksi loppurevittelyt. Stemmalaulut sovimme suosiolla jätettäväksi viikonlopun jälkeiseen aikaan, sillä pitäähän palkeisiin jättää potkua vielä Tour de Pohjanmaata, Jalasjärven ja Kaustisen keikkoja varten.
Aksu piiskaa hikisessä laulukopissa pönöttävää ”laulutaiteilijaa” yhä kovempiin suorituksiin. ”Tää oli ihan hyvä, mutta vedä enemmän forcella”. Minähän tykitän seuraavaan ottoon, minkä palkeista lähtee. Seuraavaan tarvitaan vähän lisää herkkyyttä. Sitä seuraavaan lisää vibraa ja seuraavaan vähän vähemmän vibraa, tai äänenväriin jotain muutosta, tai tarkkuutta artikulaatioon, tai jotain muuta.
May the force be with you
Laulukopissa yksin kiukutellessani mietin, että on se soittajan homma helppoa tähän touhuun verrattuna. Instrumentti ei kulu samalla tavalla kuin kurkkujänteet ja huomioitavia asioita ei omasta mielestäni ole läheskään yhtä paljon. Vaikka pirustako minä siitä mitään tiedän, kun en ole nuottiakaan levylle soittanut, mutta sen hetkistä tilaa edellisen kaltainen päättely tuntui kuitenkin hetkellisesti helpottavan.
Kuten tekstiahdistuksesta on pääteltävissä, tuottajamme Aksu käyttää pelisilmää ja kutsuu tauolle. Pikku mental toughness- tsemppaukset, kuppi kuumaa sekä herkän taiteilijasielun poskensilittelyt ja hetkellisesti hamekankaiden pariin eksynyt mies onkin jo uudessa iskussa.
Vaikka laulamisessa tarkkaillaankin äänen puhtautta, sävelkorkeutta, äänen väriä, artikulaatiota, nuottien kestoa ja milloin mitäkin, saadaan lopulta kuitenkin niin säkeistöt, bridget kuin kertosäkeetkin hyvälle mallille. Samalla huomaamme kuitenkin, että ääneen alkaa tulla yhä enemmän luontaista raspia, joka yleensä on samalla myös ensimmäinen merkki siitä, että ääni alkaa väsyä.
Enää ei olisi ensimmäisen päivän loppulauluista jäljellä kuin viimeisen kertosäkeen loppurevittelyt, joissa mennäänkin meikäläisen äänen puitteissa niin äärirajoilla, että sellaisten äänten laadukas tuottaminen tuottaa milteipä fyysistä tuskaa. Muutama yritys uusista ennätyskorkeuksista osoittaa kuitenkin äänen olevan siinä tikissä, että Tarzan- efektiä pukkaa ääneen. Jotta jäisi jotain laulettavaa Pohjanmaallekin, pistämme pillit pussiin tältä päivältä.
”Enkelikuoroja” digitaaliseen muotoon
Viikonlopun keikat saadaan rokattua, vaikka allekirjoittanut nostaa ramppikuumeen lisäksi ihan oikeankin kuumeen ja ääni alkaa oireilla enemmänkin. Perjantaina Jalasjärvellä ääni toimii vielä kohtuullisen mukavasti, mutta Kaustisella ollaankin jo ongelmissa. Laulajan parit pikku vippaskonstit käyttöön, self-medication, rock face on ja keikka pakettiin kunnialla. Seurauksena tästä onkin se, että seuraavat 3-4 päivää meneekin ääni ”mutella” kähistessä, kurkunpään tulehduksessa.
Vähitellen alkaa jo tulla kiirekin, sillä sinkkua varten kuvaamme musiikkivideon keskiviikkona 15.5. Lahdessa ja siihen tarvitaan jo käytännössä miksauksia ja masterointeja vaille valmis versio. Lopulta meillä menee maanantai-iltaan 13.5. ennen kuin ääni on sellaisessa iskussa, että on järkevää sitä äänittää.
Ammattilaisen työskentelyä on aina ilo seurata
Taustalauluja hinkataan ja ideoidaan yhteensä kolmisen tuntia, sisältäen myös uudella tarmolla nykäistyt viimeiset kertosäkeet ja loppurevittelyt, jotka nyt kulkevatkin kohtuullisen mallikkaasti. Nostan silti hattua tuottaja-äänittäjällemme Aksulle, joka varmaankin tuhannetta kertaa kuuntelee pelkästään tätä kappaletta läpi, kaivellen sieltä aina uusia ulottuvuuksia mukaan ja ideoiden samalla vielä uutta itse kunkin soittajan/laulajan osuuksiin. Respect!
Laulujen osalta 1/10 nyt paketissa ja pahin kiire helpottaa. Tiistaina päivätöiden jälkeen ”tyttöjen hommiin” ja shoppailemaan jotain uutta kivaa keskiviikon musiikkivideon kuvauksia varten. Keskiviikkona sitten itse asiaan kuvausten osalta, jota koko retkue odottanee jo innolla. Loppuviikko otetaankin iisisti ja ensi viikolla jatketaan äänityksiä.
Ajattelin myös oman blogiosuuteni puitteissa jakaa fiiliksiäni ja tuntojani päivästä soundtrackien muodossa. Tässä päällimmäiset fiilikset ensimmäisen biisin sessioiden osalta: Äänitysahdistuksesta tsemppaukseen ja taistelun kautta kevyisiin voittofiiliksiin. Ottakaa biisit haltuun Spotifysta, tai YouTubesta. Soommoronääs.
- Sentenced – Excuse Me While I Kill Myself
- Survivor – Eye of the Tiger
- Amaranthe – The Nexus
- Ralf Gyllenhammar – Bed On Fire