Tiistai 30.4.2013 klo 11:37 – Jussi
Hei, rakkaat lukijat ja kuuntelijat!
Se onkin sitten aika ryhtyä äänittelemään tosimiesten soitinta – bassoa! Edellisestä studiosessiosta on vierähtänyt aikaa lähes kaksi vuotta, joten into pinkeänä ja tietenkin meikäläisen kohdalla ”pikku” stressi päällä studioon!
Kun päätimme julkaista tulevan pitkäsoittomme omakustanteena, sovimme porukalla, että jokainen treenaa biisejä niin pirusti kotona, että ne menevät studiossa kuin vettä vaan ja näin säästyisi aikaa ja myös studiokuluja, koska levyn tekeminen on kallista lystiä. Varsinkin silloin, kun se joutuu kaiken itse maksamaan.
Ajattelin siis yllättää itseni ja studiomestarimme Aksun sillä, että tulen äänityksiin hyvin valmistautuneena ja hyvin treenanneena. Uusi kokemus minulle! Vielä edellisenä iltana laitan basson iskuun. Vaihdan kielet uusiin ja venytän ne (loistavat kielet muuten, suosittelen GHS 3045 H Boomers, 50-070-095-115), tsekkaan hienovireen kohdalleen ja kiillotan basson kuin Kekkosen kaljun säihkymään kohti alkavaa studiomaratonia!
Jussi ja ”Kekkosen kaljuksi” tästä eteenpäin nimetty työkalu
Sovimme Aksun kanssa treffit maanantaiksi kello 12 Aksun kotistudioon ”Puistokadun Petraxille”, jonka nimen muuten juuri keksin. Aika on normaalialoitusajaksi poikkeuksellisen myöhäinen, mutta ajattelin silti ”kostaa” Aksulle kaikki vanhat kaunat ja antaa hänen maistaa omaa lääkettään. Siispä tulen ”taiteilijatyyliin” paikalle ilmoittamatta myöhästymisestäni klo 12:30, mutten onnistu yrityksestä huolimatta järkyttämään studiomestarimme mielenrauhaa millään tavoin. Höh! Yritin ainakin…
Kahvit naamaan, kamat kasaan ja tekemään soundcheckia, että saadaan lähtötasot kohdalleen ja kuunteluun hyvä soundi. Sama vanha Murphyn laki tuntuu kuitenkin puuttuvan peliin tälläkin kertaa. ”EI KAI TAAS!”, huudan, kun Aksu säätelee basson EQ- potikoita, joista yksi rätisee ja surisee todella pahasti ja käyttäytyy oudosti. Tuntuisi joltain maadoitusvialta, tai kosketushäiriöltä.
No, ei muuta kuin potikka irti ja ihmettelemään. Saamme vian hallintaan ja päätämme ryhtyä äänittämään ensimmäistä rallia! Viime studiosessioissa oli ongelmia liian ohuiden kielien vuoksi, jolloin basso ei ollut pysyä vireessä. Se ongelma on kuitenkin selätetty tällä kertaa ja siihen on varauduttu etukäteen riittävän paksulla kielisetillä.
Nyt se Miinaharava ja Pasianssi pois…
Puoli kahden maissa pääsemme yli tunnin basson kanssa tappelun jälkeen aloittamaan nauhoitukset ja aloitusbiisiksi valikoituu jo keikoillakin kuultu ”Vailla suuntaa”, joka on hyvin hallussa ja biisi kulkeekin mallikkaasti, joten saamme biisin purkkiin varsin nopeasti. Tauko – melkein litra turkkilaista jogurttia naamaan ja valmiina seuraavan biisin kimppuun!
Toiseksi biisiksi päätämme valita niinikään tutusta päästä, myös jo aikaisemmin keikoilla soitetun ”Tielle pimeään”, johon hauskaksi yllätykseksi pojat ovat juonineet studiossa Aksun sanoin ”loppuun asti keketetyn meiningin”. Mun mielestä kuullostaa hauskalta, hyvä pojat!
Äänitysten aikana huomaan ihmiselle ikävän olotilan, nälän. ”Miten urpo voit kuvitella eläväsi jollain jogurtilla? Pitäisikö sun syödä jotain ihan oikeaakin ruokaa?”, tuumin puoliääneen itsekseni.
Aksu valittelee myös nälkäänsä ja huomaan itsekin, että energiatasot rupeavat olemaan vähissä ja keskittyminen meinaa herpaantua ajoittain! Studiotouhussa, 100% keskittyminen tekemiseesi on kaiken A ja O. Jos ajattelet muita asioita, ote herpaantuu ja hommasta ei tule mitään.
Selvitämme kuitenkin biisin rutiinilla ja nälkää vasten taistellen ja ”Tielle pimeään” on purkissa klo 18. Tämän jälkeen Aksu lausuu taikasanat, ”tilataanko fetarullakebabit alakerran Araratista. Ovat kuulemma hyviä!” Mietin kaksi sekuntia ja vastaan yllättäen myöntävästi!
Käydään Aksun kanssa herrasmiehinä hakemassa tilatut kebabit alakerran kebabilasta, nautimme terveysateriamme Aksun keittiössä, parannamme maailmaa ja puhumme yllättäen… mistä se olikaan… MUSIIKISTA! Nyt on maha täynnä ja taas jaksaa! Jälkkärikahvit nopeasti naamaan ja sitten Juhani ”Tami” Tammista mukaillen – time to rock the next song, tiger!
Great success!!!
Kello näyttää tässä vaiheessa puoli kahdeksaa illalla. Valitsemme kolmanneksi ja päivän viimeiseksi biisiksi kohtuullisen nopeatempoisen ja menevän rokkibiisin, jota kuultaneen testimielessä loppukevään ja kesänkin keikoilla.
Kokeilemme eri soittotyylejä ja fillejä biisiin ja saamme äänitettyä biisin puoleen väliin, kunnes Aksu havahtuu yht’äkkiä: ”Mun pitää käydä Sokkarissa ostoksilla. Se menee 10 minuutin päästä kiinni.” Siispä, päätimme lopettaa tältä päivältä tähän. Tavoite oli kolme biisiä/päivä. Nyt jäimme puolikkaan biisin tavoitteesta, mutta huomenna purkitetaan sitten kolme ja puoli biisiä,jotta pysymme aikataulussa.
Summa summarum, hyvä päivä! Onnellinen ja tyytyväinen mies! Normaalista meikäläisen studiojännityksestä ei tietoakaan – rento fiilis! Kyllä studio imee soittajasta aivan totaalisesti mehut, olen aivan puhki. Blogin viimeisteltyäni kello näyttää jo yli yhtätoista. Nyt nukkumaan. Öitä ja huomenna jatketaan!