Lauantai 27.7.2013 klo 0:19 – Tommi
Lauluäänitysten osalta lähestytään vihdoin ja viimein loppua. Tuoreena takana kaksipäiväinen laulusessio, joiden aikana saatiin purkkiin yksi jättieepos ja levyn herkin ja haurain kappale. Äänitysten välissä käytiin myös korkkaamassa tämän kesän kesäfestarikausi meidänkin orkesterin osalta, ensin Bimmerparty Kalajoella, sitten Harjufest Karkkilassa ja heti perään Kurki Festivaali Vesilahdella.
Kalajoella oli Amerikan meininki
Kesä on mahtavaa aikaa lomailla, nauttia auringosta, rentoutua mökillä, tai hikoilla laulukopissa.
Mikä ei kuulu joukkoon?
Oli kuuma, tai ei, nyt takaisin asiaan. On aika purkittaa levyn epäkaupallisin ja samalla myös tietyllä tavalla eteerisin, hämyisin ja utuisin kappale, Tuonelan Joutsen. Kappaleen sävellys on Timon käsialaa, kun taas sanoitus on allekirjoittaneen kynästä. Kappaleen syvempään sanomaan perehdytään lähempänä julkaisua, mutta sävellyksen tunnelma on synkkä, jopa mietiskelevä.
Raaka-Aineen oman ”joutsenlaulun” säkeistössä on kaksi päällekkäistä liidilaulua, toinen puhtaasti korkealta laulettuna, toinen Verenpisara- henkisesti matalammalta fiilisteltynä. Säkeistöt etenevät tyylikkäästi eteenpäin, mutta massiivinen teos kaikkine pikku-kikkoineen aiheuttaa harmaita hiuksia milloin äänenpuhtauden, sävelten lopukkeiden pituuden, korunuottien, tai vaikkapa liukujen kanssa. Aikamoista progeilua ainakin meidän mittapuullamme siis!
Muutaman tunnin ähellyksen jälkeen säkeistötkin on saatu purkkiin ja päästään helpompaan osuuteen, eli siltaan, nostatukseen kertosäettä varten. Sekin on pian nopeasti paketissa, jonka jälkeen onkin oiva hetki haukata hieman happea ja nauttia ”normirokkarin välipala”, eli raejuusto-maitorahka-tonnikala- yhdistelmä.
Sapuskan jäljiltä laulukoppiin astelee ravittu ja energinen mies. Vielä kuppi kuumaa kahvia, lyhyt mietintätuokio Aksun kanssa ja kertosäkeen kimppuun. Tämä on viimeisimpänä kappaleeseen kirjoitettu osa. Olihan alunperin kappaleen silta tarkoitettu kertosäkeeksi, mutta kaivattiin sitten kuitenkin kaiken hämyprogeilun yhteyteen vähän isompaakin otetta. Siispä Foo Fightersin Dave Grohlin metodein: ”Kappaletta kirjoittaessani kirjoitan ensin niin ison kertosäkeen, kuin suinkin osaan. Sitten lopuksi, teen siitä osasta kappaleen bridgen ja kirjoitan vielä isomman kertosäkeen oikeaksi kertosäkeeksi.”
Kertosäkeessä onkin kaikenlaista venkoilua joka suuntaan. Lisäksi saa laulaa iisimmin, rajummin, suoralla puhtaalla äänellä ja räkäisemmällä raspilla. Jokaiselle jotakin, you know? Viimeiseen kertsiin vielä lennosta ideoituna tuottajan veto-oikeudella suoritetaan eräänlainen kertosäkeen ja bridgen yhdistelmä, jolla kieltämättä saadaan lisätehoja biisin loppuun. Toivottavasti joku muukin kuin orkesterimme ymmärtää levyn ilmestyttyä tämän eepoksen päälle!
Solistin kahvitauolla tuottaja täydessä työn touhussa
Kertosäettä laulaessa on tulla kiire lopettaa. Basistimme Jussi on luvannut ystävällisesti majoittaa solistin yöksi, mahdollistaakseen mahdollisimman tehokkaat työpäivät laulujen parissa. Jussilta tuleva tekstari on omiaan motivoimaan meikäläistä: ”Tere tulemast! Jos sulle sopii, mulla ois sulle täällä kylmää Sandelsia, sauna, iltapalaa ja keikka myytynä Järvenpäähän marraskuun lopussa.” Mitä muuta voi illan päätteeksi toivoa? Thanks, man!
Tähänkin päivään kuului tietysti jonkinlainen soundtrack. Tänään mentiin vähän hämyisemmissä meiningeissä, joten sitä palvellen, oudomman materiaalin pariin. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin: