Torstai 20.6.2013 klo 21:59 – Tommi
Vihdoin takaisin laulukopissa! Kerran viikossa täällä on viihdytty, mutta nyt pitäisi ottaa vähän tiiviimpi rykäisy. Tänään vuorossa syyskuun lopussa tulevan julkaisumme, Ennen kuin toivosta luovutaan– albumin, raskain raita, Valtikka.
Valtikkaa olemme soittaneet jos jonkinlaisina versioina muutamilla keikoillakin – ikään kuin testin ja treenin vuoksi. Kappale on hakenut lopullista muotoaan jo pidempään, mutta nyt se päästään lopulta viemään maaliin asti. Kappaleessa on raskaasta riffittelystä huolimatta hyvä, letkeä groove.
Sanoitusten osalta tässä on myös kyseessä ensimmäinen yhteistyö laatuaan. Säkeistön sanoitukset ovat minun käsialaani, kun taas väliosa ja kertosäe ovat säveltäjä-kitaristimme Timon tuotantoa. Kappale kertoo valtiaan diktatuurista, ”laput silmillä kulkevasta”- tavasta toimia ja ihmisen välinpitämättömyydestä toisia kohtaan. Varsin tiukkaa, jopa kantaaottavaakin, settiä siis.
Sateisena päivänä ei ole vaikea päästä synkkiin tunnelmiin. Ehkä se onnistuu minulta muutenkin keskimääräistä helpommin. Jotenkin tuo synkistely ja syvissä vesissä uiminen tuntuu luontevammalta kuin auringonpaisteen ja nurmikon kasvun ihastelu.
Näissä fiiliksissä, säkeistöt napsahtavat kohdalleen laulukopissa varsin reippaasti ja mallikkaasti. Maalaileva, kevyempi, laulumelodia soljuu läpi säkeistöjen, jättäen tilaa raivokkaammalle tulkinnalle väliosaan ja kertosäkeeseen. Itselleni tuli jotenkin sävelmaailmasta ja rytmikkäästä laulutavasta mieleen Disturbed– yhtyeen David Draimanin tekeleet. Tai ehkä se vaan johtui siitä, että yritin hakea fiiliksiä tätä päivää varten Lohja-Lahti –ajomatkan ajan D- tuotannosta.
Säkeistöt saadaan purkkiin noin vähän reilussa tunnissa, mikä on varsin ripeää toimintaa. Rokkarin ravintoa, raejuustoa ja rahkaa, naamariin ja Vichyn mittaiselle breikille parveketupakoinnin passiivisista iloista nauttimaan. Nyt pitäisi jostain kerätä raivoa korkeampaa, räyhäisempää, räkäisempää soundia varten.
Väliosat sujuvat ns. vanhalta pohjalta, tuttua kamaahan tässä työstetään ja nekin saadaan nopeasti laulettua. Kertosäkeestä löytyy kuitenkin kappaleen haastavin osuus ja sitä jäädäänkin hinkkaamaan pidemmäksi aikaa. Laulukopista löytyy IS- tähtien sijaan kolme lampaanpyllyä näin hokitermein todettuna. Ei irtoa, ei sitten millään.
Pyydän Aksulta taukoa. Pohdin hetken laulukopissa kaikessa hiljaisuudessa, mitä teen eri tavalla kuin säkeistö ja väliosa- lauluissa. Miksen löydä oikeanlaista fiilistä tekemiseen, miten lataan itseni energialla lauluja varten? Jos en kuulosta uskottavalta itselleni, miten siitä voisi välittyä toivotunlainen tunne kuulijalle lopullisella levyversiolla.
Kuten monesti muulloinkin – niin siviilissä, päiväduuneissa, kuin rockissakin – ratkaisu löytyy peilistä. Eihän heavyn rytkettä voi laulaa uskottavasti tukka kiinni! Kahdella viisipiikkisellä harjalla pikainen ruuhkatukan tupeeraus, luurit päähän ja johan toimii, perkele!
”Maailma on pieni otteessani, sinua en näe ollenkaan”. Kertosäkeistö käynnistyy ja pienen taistelun jälkeen tulostaululla seisoo Alavire 1 – Tommi 2. Hevisaurus huutaa räyh! Päivä paketissa ja kotia kohti.
Kotimatka onkin omanlaisensa tarina. Kello näyttää puolessavälissä matkaa noin klo 23. Infernaalinen väsymys painaa silmiä. Vartin välein pikainen pysähdys tien varteen ja happihyppelyn jälkeen paluu teiden ritariksi. Teuvo Hakkarainen sanoisi, ettei tämä ole valkoisen miehen hommaa, mutta minä en sano. Tietenkään.
Tämän päivän soundtrack sisältää vähän tiukempaa tulkintaa kuin aiemmat. Jos yrittää ladata itseensä raivoa ja aggressiivisuutta, se vaatii oikeanlaista korvakarkkia. Disturbed ei varsinaisesti ole meikäläisen levylautasen vakiomateriaalia, mutta tämän päivän suoritukseen se toi jotain lisäarvoa.
Diablon Damienissa on fiiliksen puolesta jotain samaa kuin tämän päivän biisissä, raskas, hitaampi, mutta hyvin groovaava kappale. Insomniumia suosittelen lämpimästi kaikille melodeath- ystäville ja viimeinen teos on toki merkittävästi kevyempää soundien puolesta, mutta tunnelma…se tunnelma. Niin, ja välissä ikisuosikkini, Deep Purplen, alkuperäisteoksen, Soldier of fortunen, kotimainen tulkinta hienoimman Suomi-iskelmä- artistin tulkitsemana.
- Disturbed – Stricken
- Diablo – Damien
- Insomnium – Down with the sun
- Topi Sorsakoski – Luotu lähtemään
- Sauli Lehtonen – Mun aika mennä on
Suomi, Finland, Perkele!!!